Avaruusluontopolku by HSL (Helsinki ja Espoo)

Raidejokerin (siis raitiolinjan numero 15) käyttöönotto tarjosi tänä syksynä mahdollisuuden vähän toisenlaiseen lähiluontoon tutustumiseen. Valitsin kohteeksi URSAn aurinkokuntamallin, jonka planeettoihin pääsee kätevästi tutustumaan käyttäen pidempiin siirtymisiin mainittua ratikkalinjaa. Reitti soveltuu hyvin myös pyöräiltäväksi.

Aurinkokuntamallin aloituspiste, eli aurinko, sijaitsee Helsingin Pajamäessä Pitäjänmäen juna-aseman vieressä. Sieltä planeetat seuraavat toisiaan maastoon sijoiteltuina mittakaavassa kohti etelää. Mittakaavassa ovat siis sekä planeettoja kuvaavat pienoismallit että planeettojen etäisyydet toisistaan. Malliin sisältyy myös Pluto, jota ei nykyään enää lasketa planeetaksi. Ja se on myös kadonnut maastosta, eli sitä ei kannata suotta lähteä etsimään. Viimeinen planeetta, Neptunus, sijaitsee Lehtisaaressa aivan Espoon rajalla.

Ratikalla liikuttaessa kävelymatkan pituutta voi varioida oman valinnan mukaan. Minun versiossani alkuosan kierroksesta (aurinko-Saturnus) kertyi kävelyä noin 4,5 km, välipysähdyksestä (Uranus) noin 2 km ja loppuosasta (Neptunus) noin 1,5 km, eli yhteensä noin 8 km kolmessa eri pätkässä. Jos haluaa kävellä enemmän, voi siirtyä myös Uranukselta Neptunukselle kävellen Laajalahden luontopolkua ja Otaniemen rantoja pitkin.

Maasto on Pajamäkeä lukuun ottamatta tasaista ja koko matkalta helppokulkuista. Uranukselle tosin noustaan jyrkkiä portaita.

Kävelyosuudet kulkevat ulkoilureittejä pitkin, joten lähiluontoa riittää tälläkin ”luontopolulla.”

Aloitetaan reitti Talin siirtolapuutarhan ratikkapysäkiltä ja kävellään polkuja pitkin mäkeä ylös kohti Pajamäen huippua ja siellä sijaitsevaa aurinkoa.

Jokaisen kohteen vieressä on infotaulu, jossa on sekä aurinkokuntamallin kartta että tietoa kyseisestä planeetasta. Tai siis, on joskus ollut. Suurin osa tauluista oli sotkettu graffiteilla ja osa tyhjiä, melkein kaikki joka tapauksessa lukukelvottomia. Kannattaa siis katsoa tiedot mieluummin kännykästä.

Matkalla auringolta mäkeä alas Merkuriukselle kävellään vanhojen linnoitusten keskellä.

Tuossa Merkurius jo onkin pylvään päässä.

Ensin ajattelin, ettei itse planeettaa ole enää jäljellä, mutta kyllä se siinä on, herneen kokoisena pisteenä.

Heti viereisestä tienristeyksestä löytyy Venus

ja pienen matkan päästä alhaalta Maa

ja Mars.

Sitten seuraakin vähän pidempi siirtymä Talinhuipulle katsomaan Jupiteria.

Täältä jatkan polkua pitkin suoraan mäkeä alas

ja Talin golfkentän

ja siirtolapuutarhan läpi kohti Talin kuplahallia,

ja sieltä edelleen Lidlin seinän vieressä nököttävää Saturnusta.

Lidlin läheiseltä Kutomotien pysäkiltä pääsee kätevästi takaisin ratikan kyytiin Keilaniemen suuntaan pidempää siirtymää varten. Pysäkkimainoskin oli hyvin teemassa mukana.

Seuraava planeetta, Uranus, sijaitsee Espoossa Villa Elfvikin tuntumassa. Ratikasta jäädään pois Lahdenpohjan pysäkillä. Täältä on viitat kohti Villa Elfvikiä, jonne on matkaa 850 metriä, ja siitä vielä pikkuisen lisää Uranukselle.

Planeetta sijaitsee huvimajan sisällä. Täällä on parhaassa kunnossa säilyneet infotaulut.

Alueelta löytyy Uranuksen lisäksi luontotalo, lintutorni, piknikpöytiä ja venevaja, joten aikaa kannattaa varata vähän enemmänkin tähän pysähdykseen.

Palaan takaisin samalle ratikkapysäkille ja jään seuraavaksi pois Otarannan pysäkillä. Täältä on Neptunukselle matkaa noin 650 metriä. Se kuljetaan pääosin erittäin tuulista siltaa pitkin merimaisemia ihaillen. Juuri ennen Lehtisaareen saapumista palataan takaisin Helsingin puolelle.

Itse planeetta on tien vasemmalla puolella rannassa.

Näin saatiin kierrettyä koko aurinkokunta noin kolmessa tunnissa.

URSAn aurinkokuntamalli oli mielenkiintoinen, vähän erilainen luontoretki. Sääli vaan, että infotaulut eivät ole enää luettavassa kunnossa. Aurinkokuntamalli on ollut minulla listalla jo useamman vuoden, mutta pitkät siirtymät ovat tuntuneet hankalilta. Raitiolinja 15 ratkaisi tämän ongelman ja sain vihdoin kierrettyä kaikki planeetat. Plutoa olin käynyt etsimässä jo aiemmin, tuloksetta. Kaikki muut löytyivät helposti kartan osoittamasta paikasta.

Askolan hiidenkirnut

Siitä onkin vierähtänyt tovi, kun viimeksi kirjoitin tätä blogia. Tämän kesän ensimmäinen uusi retkikohde löytyi Porvoon pohjoispuolelta Askolasta. Siellä sijaitsee Suomen suurin toistaiseksi löydetty hiidenkirnuesiintymä. Kaikkiaan hiidenkirnuja on 20 ja ne ovat kaikki uurtuneet samaan rinteeseen.

Alueen osoite on Hiidenkirnujentie 721. Navigaattori löytää perille hyvin ja paikalle on myös opasteita. Ensimmäinen tuli vastaan Porvoontiellä etelän suunnasta ajettaessa vähän ennen pois kääntymistä. Itse risteyksessä ei sitten ollutkaan enää mitään viittaa. Myös loppumatkalla oli satunnaisia tienvarsiopasteita, ja tietysti perille saavuttaessa.

Paikan päällä on hiekkapohjainen parkkipaikka ja opastaulut,

joissa on mm. hiidenkirnualueen kartta. Kannattaa huomata, että karttaan ei ole merkitty parkkipaikkaa, vaan se kuvaa ainoastaan hiidenkirnurinnettä. Sinne on matkaa parkkipaikalta noin 500 metriä.

Parkkipaikan luona on myös roskikset, samoin kuin hiidenkirnuilla ja nuotiopaikalla. Alueella on siis hiidenkirnujen lisäksi nuotiopaikka, lähde, kanoottiranta josta pääsee melomaan Porvoonjokeen ja maisemapolku.

Maasto täällä on mäkistä ja paikoin vaikeakulkuista. Infotaulun mukaan lastenrattaiden kanssa pääsisi peikkokivelle asti, ja periaatteessa kyllä pääseekin.

Myöhemmin reitillä on kivikkoista

ja etenkin maisemapolku kulkee kallioita pitkin. Ne voivat olla liukkaita sateiden jälkeen ja talvella.

Hiidenkirnujen luona puolestaan on portaita ja kuljetaan rinteessä. Suosittelenkin tulemaan tänne vain kuivalla säällä.

Kulkureitti on merkitty sinisillä nauhoilla ja se on hyvin merkitty.

Lähdetään matkaan hiekkatietä pitkin ja saavutaan hiidenkivelle (peikkokivi).

Sen jälkeen kulkuväylä muuttuu haastavammaksi ja vastaan tulee portaat.

Jonkin matkan päässä alkaa maisemapolku. Hiidenkirnuille voi kulkea joko sitä kautta tai suorempaa reittiä. Maisemapolun pituus on 300 metriä. Yhteensä tällä retkellä tuli kävelyä noin kaksi kilometriä.

Maisemapolku kulkee kallioita pitkin ja sieltä on näkymät Porvoonjokilaaksoon, ainakin teoriassa. Käytännössä puut peittävät näkymät melkein joka kohdassa. Ainoastaan lopussa, sen jälkeen kun polku on kääntynyt vasemmalle, pilkahtaa laakso ja jokikin puiden välistä. Hiidenkirnuilta on paremmat näkymät alas, joten mielestäni maisemapolku on turha, ainakin näin kesällä.

Kohta saavutaankin jo hiidenkirnuille johtavalle portille.

Alueelle on pääsymaksu, jonka voi suorittaa joko kolikoilla, mobile payllä tai tilisiirrolla. Nyt kesällä 2022 hinta on 2 €/aikuinen, 1 €/lapsi tai 4 €/perhe. Pääsymaksuista saatavat tulot käytetään alueen ja Askolan kotiseutumuseon hyväksi. Portin luona on myös alueen kartta.

Kun maksu on suoritettu, siirrytään portista katselemaan hiidenkirnuja. Portin toisella puolella odottaa rinne, joka on täynnä portaita. Samaa tietä ei ole tarkoitus palata ylös, joten kannattaa poiketa portailta katsomaan kaikki hiidenkirnut matkan varrella.

Niitä on eri kokoisia ja muotoisia.

Vastaan tulee myös onnenkirnu, johon voi heittää kolikoita ja toivoa. Toiveiden toteutumisesta en osaa sanoa.

Kaikkein suurimpaan kirnuun on laitettu tikkaat. Niitä pitkin voinee laskeutua alas katsomaan tarkemmin.

Tämän hiidenkirnun edessä on penkit ja roskis sekä taas alueen kartta. Ylhäältä katsottuna vasemmalle johtava kolmio kannattaa kiertää vastapäivään.

Matka jatkuu alas jokirantaan ja sieltä edelleen parkkipaikalle. Portaiden varrella on vielä pari pientä hiidenkirnua, sitten ne päättyvät.

Alhaalla tulee vastaan nuotiopaikka. Täällä on tarjolla puita, mutta ei tullut tällä kertaa tulitikkuja mukaan, joten jatketaan matkaa.

Toisella puolella tietä on lähde, joka vaikuttaa mutakuopalta, vaikka siinä onkin kirkas vesi. Myös kanoottiranta on tässä.

Käännytään ylämäkeen parkkipaikalle palaavalle metsäpolulle.

Reitti on kohtuullisen pitkä ja raskaskulkuinen. Sen varrella on hienoja kallioita, joiden alla olisi hyvä pidellä sadetta.

Askolan hiidenkirnut oli mielenkiintoinen retkikohde. Hiidenkirnut myös näkyivät hyvin eivätkä olleet vain pieniä vesilammikoita maassa. Kierroksen aikana parkkipaikalle oli saapunut kaksi muutakin autoa. Paikan päällä emme nähneet ketään.

Lue lisää Askolan hiidenkirnuista: http://hiidenkirnut.fi/

Päivättärenpolku ja Maahisenkierros (Nuuksio)

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Nuuksion lyhyet retkeilyreitit Päivättärenpolku ja Maahisenkierros. Ensimmäinen on 1,4 km pitkä ja toinen 2km. Reitit voi helposti yhdistää, jolloin käveltävää tulee reilu 3 km. Itse kävelin tällaisen yhdistelmän. Päivättärenpolun aloituspaikka on Suomen luontokeskus Haltian vieressä ja Maahisenkierroksen viereisen Solvallan urheiluopiston luona. Luontokeskuksen pihalta löytyy vielä kolmaskin reitti: 200 metrin pituinen Punaisen sulan salaisuus, joka on tarkoitettu lapsille. Lisäksi täältä on tarjolla 4,6 km pitkä yhdysreitti Haukkalammelle, josta lähtee lisää retkeilyreittejä.

Suomen luontokeskus Haltia sijaitsee osoitteessa Nuuksiontie 84, Espoo, mutta navigaattori löytää kyllä perille myös paikan nimellä. Rakennuksen edessä on parkkipaikka. Itse luontokeskuksessa on Suomen luonnosta kertova maksullinen näyttely, ravintola/kahvila, myymälä (joka on valittu vuoden museokaupaksi 2021), wc-tilat ja välinevuokraamo. Ravintolan terassilta voi ihailla maisemia alas järvelle. Tänne näkyy myös alhaalla hiekkakentällä sijaitseva kota, jossa voi paistaa makkaraa. Puita saa luontokeskuksesta. Lisäksi täältä voi vuokrata retkeilyvarusteita, kuten telttoja.

Päivättärenpolun ja Maahisenkierroksen maasto on pääosin helppokulkuista. Päivättärenpolun alussa ja lopussa tie on kivikkoinen ja tämä reitti on myös mäkinen. Maahisenkierros puolestaan on esteetön. Sitä kuvaillaan vaativaksi pyörätuolireitiksi. Molemmat reitit kulkevat leveää hiekkatietä pitkin paljolti kangasmaastossa. Mietin etukäteen onkohan täällä hirvikärpäsiä, mutta metsä ei ole tässä kohtaa sellaista, että riski olisi erityisen suuri. Osa reitistä toimii talvella hiihtolatuna ja on valaistu.

Lähdetään matkaan tien toiselta puolelta. Täältä löytyy alueen kartta, johon reitit on merkitty. Päivättärenpolku on merkitty vihreällä ja Maahisenkierros punaisella. Kävellään ensin suurin osa Päivättärenpolusta, sitten Maahisenkierros ja lopuksi vielä pieni pätkä Päivättärenpolkua takaisin aloituspaikalle.

Maastoon nämä reitit on merkitty käpymerkeillä.

Alkumatka kuljetaan samaa matkaa Haukkalammen yhdysreitin kanssa, jonka merkit ovat mustalla viivalla jaettuja oransseja vinonelöitä. Risteyskohdissa on lisäksi tienviittoja, mutta osa risteyksistä on silti epäselvästi opastettuja, mahdollisesti siksi että kuljin reitin väärään suuntaan. Päivättärenpolku on opastettu kierrettäväksi vastapäivään. Halusin kuitenkin mennä Maahisenkierroksen näköalapaikalle loppumatkasta, joten kävelin reitin toiseen suuntaan.

Päivättärenpolku lähtee vasemmalle kivikkoista hiekkatietä pitkin.

Lähtöpaikassa olevat portaat vievät urheiluopistolle. Aluksi kävellään pieni pätkä autotien suuntaisesti ja vastaan tulee ensimmäinen luontotaulu. Niitä on reitin varrella useita. Kävyllä merkityt taulut kuuluvat näille reiteille.

Huomaathan, että luontotaulujen alaosassa on vielä toiset, avattavat taulut.

Matkalla tulee vastaan useita muunkinlaisia tauluja, kuten eläinten olympialaiset. Ensimmäisen luontotaulun kohdalla on kauniisti jäkälöitynyt kivi.

Ylitetään tie ja sukelletaan metsään.

Hiekkatie on tässä kohtaa vähän juurakkoista.

Saavutaan kuntoilupaikalle, joka kierretään. Kuntoilupaikan toisella puolella yhdysreitti Haukkalammelle kääntyy vasemmalle ja Päivättärenpolku jatkuu suoraan.

Vastaan tulee ruotsinkielinen tehtävärasti.

Onkohan tässä eläiten olympialaisten voittaja?

Jatketaan matkaa alamäkeen. Nyt ollaan kuivassa kangasmetsässä ja ilma tuoksuu männyiltä.

Ohitetaan pieni suoalue.

Eläinten kilpajuoksu alkaa seuraavasta risteyksestä, josta jatketaan loivasti oikealle. Siirrytään Maahisenkierrokselle. Lähden kiertämään sitä vastapäivään.

Tämä puu voi olla pian vaarassa kaatua.

Ohitetaan Solvallan urheiluopiston köysirata

ja taukopaikka.

Oikealla olevilta kallioilta voi jo käydä kurkistamassa näköalaa, mutta varsinainen näköalapaikka on vasta tulossa.

Kallioille on laitettu hieno penkki.

Näköalapaikalla on suuren maailman tyyliin tasanne, jonka reunoilla on penkkejä.

Maisema hivelee silmiä ilta-auringon valossa. Tässä on oiva paikka syödä eväitä.

Palataan takaisin reitille.

Ohitetaan säänmittausasema ja piknikpöytä. Risteyksen luona on vielä yksi piknikpöytä.

Käännytään vasemmalle. Kuvan risteyksestä

oikealle jatkuu esteetön reitti takaisin urheiluopistolle.

Päivättärenpolku sen sijaan kääntyy vasemmalle pitkään alamäkeen, jonka varrelle jää pieni puro.

Kulkureitti muuttuu soratieksi.

Kun edessä alkaa pilkottaa parkkipaikan kulma, käännytään vielä oikealle viimeiselle pätkälle. Ohitetaan muinainen rantakivikko

ja kävellään parkkipaikan suuntaisesti takaisin aloituspaikalle. Aidassa on välejä, joista pääsee oikaisemaan parkkipaikalle, jos auto tuli jätettyä vähän kauemmas luontokeskuksesta.

Päivättärenpolku ja Maahisenkierros ovat mukava pikku kävelylenkki, jolla voi helposti käväistä samalla, kun vierailee luontokeskuksessa. Päivättärenpolulla ei ollut mitään erikoista, mutta Maahisenkierroksen näköalapaikka kestää hyvin vertailua. On aika luksusta saada olla sellaisissa maisemissa ihan itsekseen nauttimassa kauniista alkusyksyn illasta. Alkumatkasta oli jonkin verran vastaantulijoita, mutta Maahisenkierroksella en nähnyt ketään muita.

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää tämän kesän luontopolkukausi. Kiitos taas kaikille lukijoille. Mukavaa talviretkeilykautta!

Lue lisää Suomen luontokeskus Haltiasta ja Nuuksion retkeilyreiteistä: https://haltia.com/

Kuhakoski

Kuhakoski on yksi Etelä-Suomen luonnonvaraisista vesiputouksista. Vesi laskee portaittain 16 metriä 150 metrin matkalla, nimensä mukaisesti kosken tapaan.  On täällä kuitenkin yksi vähän isompikin pudotus.

Kuhakoski sijaitsee Perttulassa Nurmijärvellä. Paikan osoite on Valkjärventie 604. Sillan kohdalla on tiessä levennys, johon mahtuu pysäköimään muutaman auton.

Sitten vaan autosta ulos ja sillalle.

Siitä on jo mukavat näkymät molempiin suuntiin.

Itse koski alkaa tästä oikealle. Kosken molemmin puolin on jonkin matkaa kaiteelliset polut kosken vartta pitkin. Kaiteet loppuvat suunnilleen siinä kohtaa, kun koski lähtee putoamaan kunnolla alas. Ainakin vasenta reunaa pitkin pääsee kuitenkin kävelemään huomattavasti pidemmälle.

Aluksi koski kerää vähän vauhtia

ja sitten päästään asiaan

Polku muuttuu nopeasti hankalakulkuiseksi ja veden ääreen päästääkseen on korkeita askelmia. Suosittelen hyviä kenkiä, etenkin jos aikoo jatkaa tästä pidemmälle. Suurin putous on kuitenkin heti alussa, joten kovin pitkälle ei välttämättä tarvitse kävellä. Pitkistä lahkeistakin on hyötyä, sillä polulla on nokkosia.

Itse jatkan vielä vähän matkaa kosken vartta pitkin. Polku muuttuu liukkaaksi,

mutta yksi hieno koskinäkymä on vielä tarjolla.

Sitten polku kaartaa kauemmas vedestä, joten käännyn takaisin.

Kuhakoski on näkemisen arvoinen paikka. Vastaavia vesiputouksia ei Etelä-Suomesta kovin montaa löydy. Hienoja koskia on toki muitakin, kuten esimerkiksi myös Nurmijärvellä sijaitseva Myllykoski.

Lue lisää Kuhakoskesta:  https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kuhakoski/

Kaukasten luontopolku

Kaukasten luontopolku sijaitsee Hyvinkäällä Kaukasten Juhlatalon luona. Paikan osoite on Jokipadontie 6. Juhlatalon edessä on parkkitilaa.

Täällä on myös opastaulu, jossa on luontopolun kartta. Itse luontopolku on 1,3 kilometriä pitkä ja kulkee paljolti veden äärellä.  Maasto on helppokulkuista eikä korkeuseroja juurikaan ole.

Reitti on merkitty keltapäisillä kepeillä sekä opasteviitoilla risteyskohdissa ja se on pääosin hyvin merkitty.

Luontopolku on tarkoitettu kierrettäväksi myötäpäivään. Matkan varrella on ympäröivästä luonnosta kertovia luontotauluja.

Luontopolun aloituspaikka on Juhlatalon vasemmalla puolella sijaitsevan hiekkakentän takana.

Heti alussa tulee vastaan luontotaulu, jossa kerrotaan, että alueella on havaittu mm. 58 erilaista kukkivaa kasvia. Hyönteisistä puolestaan on tavattu mm. pyjamaludetta.

Alkumatka kävellään rakennettua polkua pitkin valoisassa metsikössä.

Polku haarautuu ja lähdetään laskeutumaan kohti Lehmäkoskea. Kannattaa käväistä vilkaisemassa lähempää. Itselleni ei ole ainakaan usein tullut vastaan koskea, jonka kivet kasvavat sammalta.

Matka jatkuu vaihtelevasti pitkospuita ja luonnonpolkua pitkin.

Täällä kasvaa runsaasi sammalia.

Ylitetään silta ja siirrytään joen toiselle puolelle.

Siellä odottaa penkki lepotaukoa varten.

Polulta siirrytään hetkeksi hiekkatielle ja ohitetaan ties milloin suljettu kyläkauppa. Risteyksestä käännytään oikealle takaisin kohti vettä.

Vastaan tulee ensimmäisenä pari vanhaa tehdasrakennusta.

Ja sitten silta.

Toisella puolella vesi virtaa rauhallisesti

ja toisella solisee koski.

Käyn kurkkaamassa sillan alustaa ja siellä on ihan kunnon pudotus.

Vieressä virtaa myös toinen, luonnontilainen vesiväylä, joka on tarkoitettu kaloille.

Luontopolku jatkuu jokirannassa pienemmän sillan oikealta puolelta.

Tässä lienee vanha vedenpumppaamo.

Siirrytään takaisin metsään. Tämä nuoli tarkoittaa, että kävellään suoraan vasemmalle loivaan ylämäkeen. Jos jatkaa suoraan, saapuu sille sillalle, joka ylitettiin ensimmäisenä.

Nyt ollaan jo ihan luontopolun lopussa ja saavutaan takaisin Juhlatalolle.

Kaukasten luontopolku on lyhyt mutta mielenkiintoinen. Sen varrella on paljon vaihtelevaa vesimaisemaa, mikä tekee siitä viehättävän.  Kannattaa siis poiketa, jos liikkuu täälläpäin. Ruuhkaa ei todellakaan ollut, vaan ihan omassa rauhassa sai kävellä.

 

Oittaan ulkoilualue

Oittaan ulkoilualueella on 4,4 kilometrin pituinen kuntorata. Se lähtee Oittaan ulkoilukeskukselta Bodomjärven rannalta, alueen eteläpäästä. Paikan osoite on Kunnarlantie 33-39, mutta navigaattori tunnistaa myös Oittaan ulkoilualueen tai uimarannan. Tänne pääsee myös bussilla Espoon keskuksesta. Pysäkin nimi on Oittaanranta. Alueella kulkee kuntoradan lisäksi 1,5 kilometrin pituinen luontopolku, joka on esitelty blogissa aikaisemmin.

Ulkoilukeskuksessa on kävelyreittien lisäksi kahvila-ravintola,

uimaranta,

lasten leikkipuisto ja välinevuokraamo.

Uimarannan toisessa päässä on puku- ja suihkukoppeja ja vessat, ulkokuntosali, beach volley -kenttiä ja juomavesipiste.

Lisäksi alueella risteilee frisbeegolfrata ja maastopyöräratakin löytyy. Parkkitilaa on runsaasti. Talvisin kuntorata toimii latuna.

Parkkipaikan reunoilla on useita infotauluja, joissa on alueen kartta.

Kaikkiin karttoihin ei ole merkitty kuntorataa kokonaisuudessaan vaan siitä saattaa näkyä vain osa. Tässä kartassa kuntorata on merkitty ruskealla ja luontopolku vihreällä. En kuitenkaan lähde kävelemään suoraan kuntorataa pitkin vaan aloitan rannan suuntaisesti kulkevalla mustalla katkoviivalla merkityllä osuudella. Se päättyy kuntoradan sivuhaaraan, josta palaan varsinaiselle kuntoradalle.

Kuntoradan voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Hiihtosuunnaksi on merkitty vastapäivä. Johtuen aloituksestani rannan puolelta, kävelin itse reitin myötäpäivään. Varsinaisia reittimerkkejä ei ole, mutta kuntorata itsessään on selkeä reittiopaste. Risteyskohdissa oli myös jonkin verran viittoja. Kuntorata on valaistu.

Maasto on helppokulkuista leveää hiekkatietä. Matkan varrelle osuu jokunen mäki, mutta pääosin reitti on melko tasaista.

Lähdetään kävelemään kohti kuntoreittiä.

Se alkaisi tästä. Vasemmanpuoleinen väylä on ulkoilijoille ja oikeanpuoleinen rullasuksihiihtäjille.

Oikealla on frisbeegolfin aloituspaikka.

Aloitan kuitenkin rantapätkällä, joka lähtee viimeisen parkkipaikan peränurkasta.

Täälläkin kulkuväylä on leveää.

Oikealle jää frisbeegolfmaali ja vasemmalla näkyy ensimmäinen hiekkaranta. Päähiekkaranta näkyy kauempana vasemmalla.

Reitin varrella on penkkejä maisemien katselua varten. Matkalla on myös pari kohtaa, joista pääsee kääntymään oikealle. Nämä haarat johtavat ulkoilureitille.

Vastaan tulee wc

ja seuraava hiekkaranta. Rantojen tuntumassa on telttailijoita.

Täällä on myös pukukopit ja suihku.

Kulkuväylä muuttuu vähän kapeammaksi

ja ohitetaan pieni kosteikko.

Tullaan viimeiselle rannantapaiselle levennykselle. Tässä on sen verran kasvillisuutta vedessä, ettei paikka oikein sovellu uimiseen.

Tie muuttuu metsäpoluksi, joka johtaa ulkoilureitille.

Lähdetään kävelemään sitä oikealle ja risteyksestä vasemmalle ja takaisin tulosuuntaan. Nyt ollaan varsinaisella kuntoradalla.

Hiihtäjille on opasteviittoja.

Jos haluaa lisää haastetta lenkkiin, voi lähteä tästä ylämäkeen. Kyseessä on pieni koukkaus mäen päälle, ja vähän matkan päässä tie palaa takaisin alas.

Tässä kohtaa kuntoradan varrella kasvaa tammia. Muuten metsä on pääosin normaalia sekametsää.

Reitin haarautuessa voi valita pidemmän tai lyhemmän version. Itse tyydyn tällä kertaa lyhempään.

Vasemmalla puolella on jäkälän peitossa olevat kalliot.

Kiven päällä kasvaa kallioimarretta.

Pidemmän ja lyhemmän reitin yhdistyttyä taas samaksi tieksi on vuorossa mäkiosuus, ensin alas ja sitten takaisin ylös.

Kalliossa on erikoinen väritys.

Täällä näkyy taas frisbeegolfradan avauspaikkoja ja maaleja.

Tien haarautuessa jälleen on haarassa vähän piilossa puiden takana nuotiopaikka halkovajoineen ja piknikpöytineen.

Vasemmalle jää maastopyörärata.

Kuntoradan loppu lähestyy ja saavutaan asvaltille. Asvaltoitu osuus kuuluu rullasuksirataan.

Kävellään sen yli toiselle puolelle, jossa on kävelijöille tarkoitettu kulkuväylä.

Se johtaa takaisin kuntoradan alkuun

ja parkkipaikalle.

Oittaan ulkoilualue on monipuolinen ajanviettokeskus. Itse kuntorata ei ole mitenkään erikoinen, mutta rantaosuus on viehättävä. Vierailijoita alueella oli paljon, mutta suurin osa taisi viettää aikaa uimarannalla. Kuntoradalla oli vain pari vastaantulijaa.

Lue lisää Oittaan ulkoilualueesta: https://www.visitespoo.fi/fi/palvelu/oittaan-ulkoilualue/

 

 

 

 

Dagmarin puisto

Dagmarin puisto sijaitsee Raaseporissa osoitteessa Leksvallintie 300, Tammisaari. Navigaattori löytää kyllä perille puiston nimelläkin. Tarjotut reittivalinnat eivät tosin välttämättä ole ihan laillisia. Hangon suunnasta ajettaessa navigaattori yritti ohjata ensin sellaiselle tielle, jossa on kielletty ajosuunta, ja seuraavaksi sellaiselle, jossa on läpiajo kielletty halutulle tielle. Vasta kolmas yritys tuotti tulosta. Oikeassa risteyksessä Helsinki-Hanko –tien varrella on puiston viitta.

Peruslenkin pituus on reilu kilometri, mutta siihen saa helposti lisää mittaa poikkeamalla näköalakallioille, joita on molemmin puolin puistoa. Itse jätin ne tällä kertaa väliin tiukan aikataulun vuoksi. Peruslenkillä maasto on helppokulkuista, mutta ei esteetöntä. Puisto laskeutuu meren rannalle alamäkeen ja paluumatkalla noustaan sitten takaisin ylös. Puistossa on alueesta ja sen historiasta kertovia infotauluja. Varsinaisia reittimerkkejä ei ole.

Perille saavuttaessa on tien varressa parkkipaikka.

Sen perällä on alueen opastaulu, jossa on myös kartta. Varsinainen puistolenkki on merkitty vaaleanpunaisella.

Lähdetään kävelemään hiekkatietä pitkin mäntymetsään. Metsässä on varsin kuuma, vaikkei mittari näytä kuin 22 astetta.

Tie viettää loivasti alaspäin. Kierrän reitin vastapäivään, joten jatkan risteyksestä oikeanpuoleista haaraa pitkin.

Vastaan tulee taas infotaulu karttoineen, sekä pyöräteline.

Laskeudutaan portaat alas varsinaiseen puistoon.

Aikaisemmin reitti alas on kulkenut oikealta, mutta polun kulumisen vuoksi kulku on johdettu toista reittiä.

Aidatun tien päässä voi kuitenkin käväistä katsomassa maisemia.

Alhaalla on ensimmäinen alueen luonnosta kertova taulu.

Lähdetään kiertämään vaaleanpunaista lenkkiä, eli ylitetään pieni silta

ja kävellään kivin reunustettua polkua pitkin lähteelle. Luonto on täällä hyvin rehevää.

Siinä lähde nyt on.

Ylitetään kaunis valkoinen puusilta

ja kierretään toiselle puolelle, josta lähde näkyy hyvin.

Polku johtaa rantaan.

Rannalla on iso kanto poikkileikkauksineen. Siihen on merkitty eri värisillä nastoilla tärkeiden tapahtumien vuosia.

Täällä on ihan kunnon hiekkaranta ja laituri.

Lähteen vesi tulee alas laiturin kohdalta

ja jatkaa matkaansa sen sivusta mereen.

Edessä aukeaa meriväylä

ja kauempana näkyvät näköalakalliot.

Reitti jatkuu rannansuuntaisesti

kohti Keisarin pöytää.

Sen kohdalta voikin sitten kääntyä metsän halki parkkipaikan suuntaan johtavalle tielle.

Tien varrella on käymälät. Vessapaperia ei kylläkään ollut.

Koko paluumatka kävellään loivaan ylämäkeen

kunnes saavutaan takaisin parkkipaikalle.

Dagmarin puisto on varsin kaunis ja vähän erilainen puistoalue. Uimarantana paikka ei ehkä ole paras mahdollinen, koska virkistävän uinnin jälkeen paluumatkalla ylämäkeen ehtii jo tulla uudestaan kuuma. Jos ajelee Tammisaaren suunnalla, kannattaa ehdottomasti poiketa.

Lue lisää Dagmarin puistosta: https://cms.visitraseborg.com/fi-FI/page/5c66d14dfb82120ac9d55d1e

Viikinsaari (Tampere)

Pyhäjärvessä Tampereella sijaitsee Viikinsaari, jossa on 1,3 kilometrin pituinen luontopolku. Infopisteestä voi hakea saaren kartan, johon myös luontopolku on merkitty.

Saareen pääsee Hopealinjojen yhteyslaivalla Tampereen Laukontorilta kerran tunnissa. Menomatkalle voi varata lipun etukäteen netistä tietylle lähdölle. Paluulaiva sen sijaan valitaan jonottamalla laiturilla. Matka saarelle kestää noin 20 minuuttia. Sen aikana voi ihastella kaupunkia järveltä käsin. Jos tietää aikovansa syödä saarella, kannattaa ostaa etukäteen vene+brunssi –yhdistelmä. Se tulee edullisemmaksi.

Saavutaan perille saareen.

Saarella on luontopolun lisäksi ravintola,

pieni kappeli, yleinen sauna, uimaranta, grillikatos, leikkikenttä

ja kesäteatteri,

sekä tietysti vessat. Infopisteessä oli myös pieni taidenäyttely

ja sieltä sai vuokrata pihapelejä ja mm. soutuveneitä.

Söimme ravintolassa buffetbrunssin. Alkupalat olivat hyviä, mutta pääruuat aika mitäänsanomattomia, kuten aika monissa muissakin buffeteissa. Palvelu sen sijaan oli todella ystävällistä.

Aterian jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan saaren luontoon. Saaren pinta-alasta 2/3 on luonnonsuojelualuetta. Täällä kasvaa paljon erilaisia kasveja, joista osa on melko harvinaisia. Luontopolun varrella on 14 rastia, joissa kerrotaan saaren luonnosta. Lisäksi samaa reittiä kulkee meditaatiopolku, jolla on omat rastinsa. Meditaatiopolun rasteilla on luontoon liittyviä tehtäviä, jotka sisältävät mm. kuuntelua ja katselua. Rastit erottaa toisistaan siitä, että luontopolun taulut ovat avoimia ja meditaatiopolun puolestaan kannen alla.

Maasto on täällä melko tasaista ja helppokulkuista, vaikka luonnonpolkuja pitkin pääosin kävelläänkin. Luontopolku alkaa saaren keskiosasta ja sinne on hyvät opasteet.

Myös reitti itsessään on hyvin opastettu luontopolun viitoin ja puisin nuolin.

Siirrytään polulle.

Heti tulee vastaan ensimmäinen meditaatiorasti.

Polku sukeltaa metsään. Luontotaulu kertoo käävistä, ja niitä täällä kasvaakin komeita isoja yksilöitä.

Polun varrelle jää saniaisia ja sammaloituneita puunrunkoja.

Lähdetään tekemään luontopolun silmukkaa ja käännytään risteyksestä oikealle. Tässä kohtaa on myös saaren kartta, josta voi seurata reitin etenemistä.

Noustaan pieni ylämäki.

Matkan varrella on penkki levähdystä varten.

Järvi alkaa pilkottaa puiden välistä.

Polun varressa on erikoisenmallinen iso kivi.

Järven rantaan johtaa pieniä polkuja. Kannattaa valita joku niistä ja poiketa katsomassa maisemia.

Aletaan saapua palveluiden pariin. Vastaan tulee taukopaikka,

grillikatos

ja uimaranta. Grillikatokselta johtaa portaat alas rannalle.

Luontopolku jatkuu vielä vähän matkaa eteenpäin.

Paluumatkalla saaren toiseen päähän ohitetaan puinen hauki.

Kävelyn jälkeen oli vielä mukava käväistä saunassa ja uimassa. Sauna maksoi 5 euroa ja myös pyyhkeen voi halutessaan vuokrata. Naisilla ja miehillä on omat puku- ja pesutilat, mutta sauna on yhteinen. Puulämmitteisessä saunassa sai oikein hyvät löylyt. Uimaan pääsee puista käytävää pitkin laiturilta. Vesi on siinä kohtaa jo aika syvää eivätkä jalat yllä pohjaan. Vesi oli myös yllättävän kylmää ottaen huomioon, miten kuuma kesä nyt on ollut, mutta ainakin se virkisti kunnolla.

Viikinsaari on mukava päiväretkikohde, jossa riittää tekemistä. Luontopolku itsessään oli kevyt pieni metsäkävely. Myös meditaatiorastit kannattaa lukea ja tehdä niissä olevat tehtävät. Silloin metsäkävelystä saa enemmän irti. Saarella oli aika paljon vierailijoita, mutta suurin osa oli uimarannalla tai istuskeli ravintolan terassilla. Luontopolulla oli hiljaista.

Lue lisää Viikinsaaresta: https://www.viikinsaari.fi/

Mätäojan luonnonsuojelualue

Mätäojan luonnonsuojelualue sijaitsee Vantaalla Myyrmäen ja Kaivokselan välissä. Paikalle pääsee hyvin sekä junalla Myyrmäkeen tai Louhelaan että bussilla. Lähin bussipysäkki alueen pohjoispäässä on Pirkkolantie. Jos taas tulee omalla autolla, Viherkujan varrella näytti olevan oikealla puolella yleinen parkkipaikka, johon voi jättää auton.

Mätäojan luonnonsuojelualueella ei ole varsinaista luontopolkua vaan alueella kävellään kevyenliikenteenväyliä pitkin. Arvioisin, että käveltävää tulee noin 2 kilometriä päästä päähän. Jos tulee omalla autolla, tarvitsee tietysti kävellä myös takaisin. Kevyenliikenteenväyliä kulkee ojan molemmin puolin suurimman osan matkasta, joten samaa tietä ei kuitenkaan tarvitse kävellä koko matkaa edes takaisin. Maasto on täällä tasaista ja suurimmaksi osaksi kävellään hiekkateitä pitkin.

Matkan varrella on useita siltoja, joilta pääsee katselemaan Mätäojaa. Vettä ojassa on vaihtelevasti. Mitään reittimerkintöjä alueella ei ole. Kuten ei myöskään infotauluja tai alueen karttoja, lukuun ottamatta Vaskipellon niityistä kertovaa taulua.

Sen sijaan on koirapuisto, leikkikenttä, minigolfrata

ja mattojen pesupaikka.

Läheisestä Myyrmannin ostoskeskuksesta löytyvät vessat ja kahvilat, ym. Tien varsilla on penkkejä ja roskiksia.

Lähden matkaan alueen pohjoispäästä Viherkujalta ja siirryn Hämeenlinnanväylän vartta

Mätäojan suuntaiselle hiekkatielle.

Vastaan tulee viljelyspalstoja,

joiden kohdalta kääntyy polku vasemmalle. Se johtaa ensimmäiselle sillalle, joten lähden seuraamaan polkua.

Silta on melko vaatimaton

ja näkymätkin ovat varsin kasvipitoisia. Avovettä tulee vastaan vasta myöhemmin.

Sillan kohdalla oli useita kuolleen näköisiä puita, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olivatkin vain tuomenkehrääjäkoin valloittamia.

Sillan toiselta puolelta näkyy vesitorni.

Tältä puolelta ojaa pääsisi jatkamaan matkaa, mutta palaan takaisin sillan yli ja vasemman puoleista polkua pitkin koirapuistolle.

Tien varressa näkyy paljon kukkia, kuten koiranputkia, leinikkejä, apiloita, jne.

Seuraavaksi kävellään pieni pätkä talojen ohitse

kunnes saavutaan seuraavalle sillalle.

Tässä kohtaa on jo vettäkin näkyvissä, mutta ei tämä ojaa muistuta, vaan pikemminkin pientä lampea.  

Matka jatkuu hiekkatietä pitkin Vantaan ammattiopiston kulmille. En ylitä vielä tässä kohtaa Mätäojaa, vaan jatkan ammattiopiston vierestä lähtevää hiekkatietä.

Tien oikealle puolelle jää omituinen katos.

Vastaan tulee leikkipuisto.

Tässä kohtaa on nättiä vesimaisemaa molemmin puolin.

Kävelen ojan toiselle puolelle ja jatkan autotien suuntaista polkua pitkin, alitan tien ja käännyn oikealle seuratakseni ojaa.

Seuraavaksi ylitetään puusilta,

ja jalkapallokentän kulmilta toinen puusilta.

Sen ympärillä kasvaa vehkan lisäksi kortetta.

Toisella puolella ojaa saavutaan niittymaisemiin.

Seuraavalta sillalta onkin sitten parhaat näkymät: Täällä on kunnolla avovettä ja oja muistuttaa jokea. Vedessä uiskentelee paljon lintuja ja ilmassa lentelee lisää. Tähän on hyvä päättää kävely.

Mätäojan luonnonsuojelualue on helppokulkuista, ihan nättiä kävelymaastoa. Siltojen ylitystä lukuun ottamatta tämä ei poikkea mitenkään muista ulkoilualueista. Sillat olivat kuitenkin kaikki erilaisia, samoin näkymät niiltä. Hiekkateillä oli jonkin verran ulkoilijoita, samoin viimeisellä sillalla. Muuten sai kävellä yksikseen.

Lue lisää Mätäojan luonnonsuojelualueesta ja katso alueen kartta: https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/130293_mataojan_luonnonsuojelualue.pdf

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha sijaitsee nimensä mukaisesti Helsingin Kaisaniemessä. Pääsisäänkäynti on Kaisaniemenrannan puolella lähellä Hakaniemeen johtavaa Pitkää siltaa. Puutarhaan on myös muita sisäänkäyntejä, mutta ne pidetään yleensä suljettuina. Ulkopuutarha on auki vuoden jokaisena päivänä klo 9-20 ja alueelle on vapaa pääsy. Kasvihuoneiden aukioloajat ovat rajoitetummat ja niihin on pääsymaksu. Tarjolla on myös tilattavia opastuksia.

Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan pääsee kätevästi julkisilla. Helsingin päärautatieasema on ihan vieressä, samoin Kaisaniemen puiston ratikkapysäkki ja bussipysäkki. Omalla autolla tuleville on pieni parkkipaikka Kaisaniemenrannan päässä sekä joitakin paikkoja tien varressa.

Astutaan portista. Puutarha on tarkoitettu kasvien katseluun eikä tänne saa tuoda koiria tai polkupyöriä.

Heti sisäänkäynnin edessä on infotaulu, jossa on myös alueen kartta.

Alue on jaettu osiin, joita ovat mm. historiallinen puutarha ja aistien puutarha. Niistä on omat infokylttinsä. Tervetulokyltissä mainitaan erikseen, että valokuvata saa.

Infotaulun vasemmalla puolella on kahvila, josta saa myös lounasta.

Kulkuväylät ovat hiekkatietä tai polkua ja maasto on tasaista ja helppokulkuista. Puutarhassa on jonkin verran risteileviä kulkureittejä ja alueen voi kiertää kuten haluaa. Itse lähdin kiertämään myötäpäivään. Heti alussa oikealle puolelle jää pieni kasvihuone ja vanha kaivo.

Niiden takana kasvaa iso puu, joka on kanadalaista lajiketta.

Monien kasvien kohdalla on infokyltti, josta voi lukea kasvin suomen- ja latinankielisen nimen.

Alueella on kasvihuoneiden lisäksi kaunis linnamainen rakennus, joka on yksityisaluetta.

Saavutaan sammalpuutarhaan. Se näyttää vaatimattomalta, mutta linnut viihtyvät siinä.

Matka jatkuu kohti peränurkkaa.

Siellä on kunnostettava alue,

ja sen takana alppiruusuja ja atsaleoja. Niiden paras kukinta-aika alkaa jo olla vähän ohi.

Saavutaan Unioninkadun puoleiselle portille, joka on lukossa.

Reitti kiemurtelee puiden alla ja siellä täällä on penkkejä lepotaukoa varten.

Vastaan tulee kauniita mäntyjä

ja puuhun ripustettu lintujen ruokintalaite.

Saavutaan puutarhan toiselle puolelle ja metsä vaihtuu aukeaksi. Täällä on kulmikkaita laatikoita, joissa kasvaa kivisoraan istutettuja kasveja nimikyltteineen.

Puutarhan vieressä on tällä kohtaa leikkipuisto.

Oikealla näkyvät kasvihuoneet.

Täällä on myös lampi siltoineen (ja hanhineen)

sekä lummeallas.

Jatkan alueen läpi toiseen reunaan,

jossa on nurmikenttä

ja lisää kasveja

(ja hanhia)

Jatketaan kasvihuoneen ohi

perällä olevien rakennusten luo.

Peränurkassa on vielä puutarhaa, ja mm. Vapaamuurarin hauta

ja Kotkia-veistos.

Aidan toisella puolella näkyy Kaisaniemenlahti.

Polku johtaa takaisin aloituspaikalle.

Ei kuitenkaan lähdetä vielä pois vaan käydään katsomassa kasvihuoneiden edustaa. En mennyt tällä kertaa sisälle vaan kävelin vain puutarhassa. Kasvit näkyvät hyvin kirkkaiden lasien läpi. Muistaakseni tässä osassa uiskentelee jättilumme.

Kierros on valmis ja saavutaan takaisin portille.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kaunis ympäristö leppoisalle kävelylle. Täällä voi nauttia vihreästä keitaasta kaupungin keskellä, tutustua eri kasvilajeihin tai vaikkapa hakea ideoita omaan puutarhaan.

Lue lisää Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta: http://luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha